Miten olla onnellinen?

Entä jos kaikki on hyvin, mutta ei tunnu hyvältä?

jose-chomali-X0uUVr7LlUI-unsplash

Kun ihmisiltä kysytään, mitä he haluavat elämältä, tai mikä on tärkeintä elämässä, useimmat vastaavat: onnellisuus. Tämä on monin tavoin ongelmallista. Ensinnäkin, tutkimukset osoittavat, että onnellisuuteen keskittyminen tekee meistä vain onnettomampia. Kun pyrimme jatkuvasti lisäämään onnellisuuttamme, keskitymme siihen, mitä meillä ei vielä ole, sen sijaan, että huomaisimme, mitä meillä jo on. Toiseksi: miten määrittelet onnellisuuden? Oletko miettinyt, mitä onnellisuus sinulle merkitsee? Huomaisitko, jos olisit onnellinen? 

Miksi ihmiset voivat koko ajan huonommin, vaikka meillä on enemmän resursseja kuin koskaan ennen?

Tyhjä olo, ahdistus, alakuloisuus ja masennus lisääntyvät, nuoremmat ja nuoremmat uupuvat.

Miten niin monet voivat olla niin huonossa jamassa, vaikka asumme maailman onnellisimmassa valtiossa? Kirjoitin jokin aikaa sitten siitä, kuinka meitä on mielestäni huijattu uskomaan, että tekemällä tiettyjä asioita tulemme onnelliseksi. Aikuisina tajuamme (jotkut tajuavat jopa aiemmin), että emme olekaan enää innostuneita elämästä, leikkisyys, vapaus ja merkityksellisyys ovat hiipuneet ja elämä on suurelta osin suorittamista. Useimmat ajautuvat korjaamaan tilannetta samoilla keinoilla, kuin tilanteeseen on päädytty: tekemällä lisää ja kovemmin. Kun tätä jatkuu tarpeeksi kauan, tulee uupumus ja tekeminen loppuu pakosta. Tai sitten harhaudut etsimään hyvää oloa yhä kauempaa itsestäsi ja ahdistus kasvaa. Lumipalloefekti on valmis: Ahdistut lisää, koska ajattelet, että vika on itsessäsi kun et voi olla tyytyväinen, vaikka “kaikki on hyvin”. 

Kärsimme merkityksen puutteesta

Kaikki ei ole hyvin, jos tuntuu että ei ole. Sinä olet ainoa, joka voi vastata siihen, onko sinulla kaikki hyvin. Jos yleisimmät ympäristön tuputtamat normit hyvään elämään olisivat toimivia, et lukisi tätä (koska en olisi itse romahtanut taannoin, ja ryhtynyt kyseenalaistamaan ja tutkimaan asioita) ja voisimme suurimmaksi osaksi oikein hyvin- nauttisimme elämästä täysin rinnoin.

Silloin oikeiden tavaroiden ostaminen, oikeiden somekanavien seuraaminen, oikeiden koulujen käyminen, oikeiden tutkintojen suorittaminen, oikeiden työpaikkojen havittelu, oikeiden ruokien syöminen, oikeanlaiset ihmissuhteet, lapsiluku, asumismuoto ja vartalon muoto olisivat taanneet sinulle tyytyväisen ja innostavan elämän. 

Vaan kun näin ei ole. Jotta sinulla olisi syy herätä aamulla ja voisit jopa järkevän aikuisen iässä kokea innostusta elämästä NYT (huom! Ei vasta eläkkeellä), sinun on selvitettävä, mikä on sinulle itsellesi tärkeää ja miksi. Toinen askel on ryhtyä elämään sen mukaisesti. 

mariam-soliman-7KxUatVMAtY-unsplash

Check list: Miten eri merkityksen osa-alueet toteutuvat elämässäsi?

Yhteenkuuluvuus: Tunnetko kuuluvasi johonkin joukkoon tai yhteisöön, jossa sinua arvostetaan sellaisena kuin olet? Ei statuksesi, tekemisesi tai tietosi perusteella, vaan sen kuka olet ihmisenä. Onko kiintymys vastavuoroista? Tunnetko yhteyttä tähän porukkaan, pidätkö yhteyttä, pidetäänkö sinuun yhteyttä, oletko osa jotakin suurempaa? 

Tarkoitus: Onko elämälläsi tarkoitus? Käytätkö vahvuuksiasi yhteisen hyvän vuoksi? Tiedätkö, minkä vuoksi aamulla heräät, vaikeinakin päivinä? Japanin kielessä tätä kuvaa termi Ikigai.

Transsendenssi: Kuuluuko elämääsi haltioitumisen kokemuksia? Teetkö asioita, joita tehdessä arkielämä unohtuu, aika pysähtyy, ehkä koet yhteyttä suurempiin voimiin? Missä tilanteissa unohdat itsesi ja normipäivän huolenaiheet?

Tarina: Minkälaista tarinaa kerrot itsellesi omasta elämästäsi? Oliko ennen kaikki hyvin ja nyt ei? Oletko tehnyt vääriä valintoja? Pilasiko joku tapahtuma tai ihminen elämäsi hyvän suunnan? Voit kertoa tarinan lukemattomilla tavoilla. Onko vastoinkäymisistä mahdollista löytää kasvun kokemuksia tai muita tajuamisia, jotka ovat tehneet sinusta sen mitä olet nyt? Mitä et ainakaan enää tee koskaan? Mihin sen sijaan keskityt? Miten tarinasi jatkuu tästä eteenpäin? 

Kehittämällä joitain tai kaikkia edellä mainittuja merkityksen osa-alueita voit tehdä elämästäsi merkityksellisempää. 

“Happiness comes and goes, but when things are bad, meaning gives you something to hold onto.”

 – Merkitystutkija Emily Esfahani Smith TED talkinsa päätteeksi. (Katso koko TED talk tästä)

Meri-Tuuli

Mainokset

Mitä tehdä kun vituttaa?

Mitä tehdä kun vituttaa?
Sataa, kylmä, nuutunut olo, levoton, stressaantunut, väsyttää, epämääräinen ärsytys.

Joo kyllä tiedetään: d-vitamiinia, kirkasvalolamppu, urheilu, vihanneksia, unta, iloista seuraa, läheisyyttä, kiitollisuutta pienistä asioista.

Entä jos tuntuu, että haluaisi mennä lattialle makaamaan ja kiukutella ihan mistä tahansa. Kaikesta. Auttaako, jos joku sanoo, että älähän nyt viitsi, sullahan on kaikki ihan hyvin ja mene katsomaan miten kaunis on keltainen syksyn lehti?

Ei mua ainakaan.

Ensimmäinen fail: Jos tuntuu, että kyrsii, niin koskaan, ei koskaan auta jos joku vähättelee sun tunteita sanomalla, että “sullahan on kaikki hyvin”. Erittäin tärkeää. Silloin auttaja antaa viestin: “Sun omilla fiiliksillä ei oikeastaan ole mitään väliä, väliä on esimerkiksi materiaalisilla asioilla, kuten sillä, että sulla on kaunis koti tai hyvä työpaikka tms.” Enkä oikeastaan edes jaksa kuunnella, kun se ahdistaa mua, niin sanonpa vaan, että ei sulla ole mitään syytä kiukutella.

Opetus: Ihminen haluaa, että häntä kuullaan, arvostetaan kaikkine tunteineen, ja hän tulee nähdyksi kaikkine puutteineenkin. Jos kyrsii, niin silloin ei kaunis koti tai työpaikka auta.

Kyrsimys sijaitsee nimittäin ihan jossain muualla kuin ulkoisissa asioissa, noin suunnilleen 99% kerroista.

Ketutusta voidaan toki lähteä hoitamaan ulkoa sisään-periaatteella, se vaan ei valitettavasti toimi kuin pienen hetken laastarina. Esimerkkejä tästä tasosta: kaikki mielen kehittämät “ongelmat”, joista ärsytyksessä on muka kysymys, kuten: tukka on kamala, en voi tehdä asiaa x, koska ei ole sopivia varusteita, polvea kolottaa, maha on lihava-tyyppiset kelat.

Tässä tilanteessa olet täysin vakuuttunut siitä, että korjattuasi nämä asiat hyvä fiilis palaa.

Koko elämä voi mennä “korjatessa” näitä pikkuärsytyksiä, suorittaessa ja hoitaessa elämää “valmiiksi”, jolloin voit sitten vihdoin olla onnellinen eikä enää koskaan vituta! Yeah right, ja lehmät lentää? 🙂

Seuraava taso voisi olla prosessien taso: aletaan hoitaa elämää mielekkäämmäksi prosessien tasolla – siirrytään yksittäisistä ärsytyksen aiheuttajista suunnittelemaan hommat niin, että ei kompastuta kokoajan samoihin esteisiin ja ärsyynnytä. Esimerkkinä suunnitella aikatauluja viikko/kuukausi/vuosi etukäteen, järjestää aikaa mukaville asioille, levolle, urheilulle, syksyn lehtien tuijottelulle, uudesta inspiroitumiselle. Tai safkan tekemistä etukäteen, kodin järjestämistä niin, että kamat löytyy sieltä kiireessä, tai raha-asioiden haltuun ottamista niin, ettei kuumota aina meneekö kortti kaupassa läpi.

Tästä puhutaan työelämässä (onneksi!) jo enemmän, pyritään suunnittelemaan työympäristö ja omat työpäivät niin, että aika ei menisi edestakaisin sekoiluun ja silppuduunin hoitamiseen. Mutta mites työn ulkopuolinen elämä? Voisiko siihen suunnitella samanlaiset systeemit?

Esimerkki suunnittelutyökalusta työelämässä: Kirjaa ylös joka päiväksi kolme työtehtävää, jotka hoidat sinä päivänä. Unohda kiireellisyysjärjestys! Mieti, mikä on pitkällä tähtäimellä tärkeintä. EI kiireellisintä. Esimerkiksi: Mikä tuo sulle 10€, 100€ tai 1000€. Keskity tuhannen euron hommiin. Et saa tonnia käteen saman tien, mutta pitkällä tähtäimellä ne vie sua kohti isompia voittoja. Voisiko tätä työkalua käyttää työn ulkopuolisessa elämässä?

Pyrkimyksenä on siis ärsyyntymisen vähentäminen ja hommien smoothimpi rullaaminen.Kuitenkin, vaikka olisit hionut systeemit huippuunsa, levottomuus, ärsytys, ankeus ja jopa vitutus voi iskeä.

Jos oikeasti haluat helpottaa oloa, on uskaltauduttava  katsoa mikä on oikea ahdistuksen syy.

Kolmannessa tasossa syitä etsitään kääntämällä silmät sisäänpäin, eli tutkailemalla, mistä oikeastaan on kysymys. Tämä on yleensä se, mitä me kaikki yritetään juosta karkuun.

Syyttämällä huonoa tukkaa, paskaa kahvinkeitintä, myöhässä olevaa junaa, sadetta, idioottia pomoa jne. jne.

Löytääksemme ärsytyksen todellisen syyn, meidän pitäisi pysähtyä.

Ja se jo yksinään ahdistaa. Saati sitten se, että pitäisi kohdata se ahdistava asia. Ihminen on laiska ja mukavuudenhaluinen by nature. Emme halua kohdata kipua, myöskään psyykkisessä muodossa. Siksi on helpompaa suorittaa loputtomia askareita, ja ajatella, että kun ne on tehty, on aika olla onnellinen tai edes voida paremmin. Tai shoppailla uusia kamoja, joista tulee hetkellisesti parempi fiilis. Tai pimpata kotia, jossa voi (sitten kun se on täydellinen), istua rauhassa onnellisena. Tai fiksata mitä tahansa kehittelemäänsä epäkohtaa loputtomiin.

Tämä ajatusmalli ja toimintatapa on ymmärrettävä, koska tässä muodossa palkinto on kuviteltavissa, se on lähempänä ja se sen myötä tuntuu saavutettavalta.

Sen sijaan ajatus siitä, että istun hiljaa vitutuksen iskiessä ja annan kaiken mieleni suoltaman kuran tulla ja kuuntelen sitä ja kestän epämukavat tunteet, ei tunnu kovin houkuttelevalta. Sitä ei kuitenkaan kannata pelätä, ärsytyksen tai levottomuuden takana voi olla vaikka tarve tehdä jotain luovaa, tarve rikkoa rutiini jotenkin tai tarve lähteä bailaamaan kunnolla.Palkinto pysähtymisestä ja itsen kuuntelusta on kuitenkin todella paljon suurempi, kuin hetkellinen dopamiiniryöppy, mikä tulee vaikka uusista vaatteista tai jonkun pienen tehtävän suorittamisesta.

Varovaisesti uskaltaisin heitellä ilmoille muutamia tunnelmia, kuten rauha, tasaisuus, onnellisuus, läsnäolo, HELL YEAH I CAN DO THIS SHIT AND ALL THE SHITS-olotila 😀

Tätä pitää treenata usein. Syy, miksi aloin kirjoittamaan tätä postausta oli juurikin se, että olo on ollut muutaman päivän nuupahtanut, samalla levoton, ärsyyntynyt, mutta en ole halunnut pysähtyä kuuntelemaan sitä, mitä oikeasti nyt tarvisin. Pysähdyin, valaistuin taas vähän enemmän, ja haluaisin rohkaista sua tekemään saman.

DIY/ Mikä vituttaa? Taso II

-Listaa asiat, jotka ärsyttää tai ei toimi arjessa.

-Mieti niihin prosesseja, esim. Kauppalista viikoksi, suunnittelen aikataulun viikoksi kerrallaan (vs joka aamu), suunnittelen urheilut kalenteriin koko viikoksi, sitoudun yhteen uuteen inspiroivaan asiaan joka kuukausi & katson sen valmiiksi ja laitan kalenteriin, lähden kaikkialle 15 minuuttia aikaisemmin, käyn kalenterin realistisesti läpi=onko minulla luppoaikaa olemiseen loppuvuonna? Jos ei ole, puhelin käteen ja perumaan sovittuja menoja.

-Kirjasuositus: Anna Perho: Antisäätäjä.

DIY / Mikä vituttaa? Taso III

-Istu alas tai makaa

-Hengitä hetki

-Kuulostele ärsytystä, miltä se tuntuu kehossa ja missä?

Älä lähde analysoimaan tyyliin: vatsassa nipistää -> oonkohan syönyt jotain outoa

Vaan kuulostele: “Aha, vatsassa tuntuu tältä”

-Tarkkaile ajatuksia ikään kuin ulkopuolisena, voit myös ajatella, että ajatukset olisivat vaikka jonkun sun kaverin ajatuksia, mitä niistä silloin olisit mieltä, mitä kehottaisit tekemään, miten lohduttaisit, mitä epäilisit olevan niiden taustalla?

-Mitä tarvetta et pääse tyydyttämään nyt? Tarvitsisitko yksinoloa, rauhaa, seuraa, iloa, liikettä, hellyyttä, esillä oloa, kuuntelemista?