Tämä ajanhallintakeino pesee kaikki entiset.

 

“I love how being an adult is just saying: But after this week things will slow down a bit again to yourself until you die.

Tunnistatko tyypin, joka päivän tai viikon tai kuukauden päätteeksi huokaisee:

Olipa hullu päivä/viikko/kuukausi/kevät, mutta onneksi kohta helpottaa?

Vai oletko sä se tyyppi? 

Jos sulla on viime aikoina ollut

  • jatkuva kiireen tuntu
  • liikaa tekemistä tai
  • tunne siitä, että aika loppuu ennen kuin ehdit tehdä kaiken mitä tarvitsee tai haluaisit,  

tämä teksti on kirjoitettu sua varten.

Tunnet varmasti – ja käytätkin – monia ajanhallintamenetelmiä? Jos kuitenkin tehokkaista menetelmistä, kaikesta tiedosta ja priorisoinnista huolimatta koet itsesi kiireiseksi ja elämän liian usein suorittamiseksi, kannattaa lukea tämä juttu loppuun. 

randall-bruder-3_I4NVI9d1k-unsplash

Koska saan nauttia elämästä? – Ei odottaa sitä, että elämä alkaa, vaan elää sitä.

Onko susta koskaan tuntunut siltä, että se oikea elämä alkaa ihan kohta, se odottaa nurkan takana, kun vaan vähän pinnistelet vielä? (Ja hoidat ensin nämä kaikki asiat valmiiksi…) 

Uskon, että suurin osa meistä ajattelee näin. Ei välttämättä tietoisesti, mutta jossain sisimmässä kytee uskomus siitä, että onni odottaa, kun olemme saaneet kaiken valmiiksi. Ongelma on vaan siinä, että ihmisen mieli on rakennettu sellaiseksi, että se keksii aina uusia tapoja, miten asiat olisi vielä paremmin.

Eli omasta päästä tulevat tekemisen vaatimukset ei lopu koskaan. 

Entä jos voisit kokea eläväsi täysillä nyt? Täysillä, mutta uuvuttamatta itseäsi. Niin, että saisit oikeasti tarpeillesi tyydytyksen ja tekeminen toisi sulle energiaa ja iloa? Ja saisit myös hyvällä omallatunnolla levätä. Ja olla osallistumatta sellaisiin tekemisiin, jotka ei aidosti kiinnosta. 

Sulla olisi varmuus siitä, että olet oikealla tiellä ja että ehdit kyllä kaiken mitä haluat, ja enemmänkin. Ei olisi kiire minnekään. 

Saisit hengähtää, suhtautua tekemiseen kevyemmin, tuntea vähemmän painetta ja ahdistusta valintatilanteissa. Uskaltaisit sanoa varmemmin ei ja kyllä, ilman tunnetta siitä, että missaat jotain jos et ole aina ja kaikkialla mukana. Olosi olisi varmempi, jolloin jossittelu ja etu- ja jälkikäteen murehtiminen ja spekuloinnin tarve vähenisi ja tästä vapautuneen ajan voisit käyttää johonkin mukavampaan.  

Aikatauluissa olisi joustavuutta, olisi helpompi spontaanisti nähdä ihmisiä, tai päättää pitää koti-ilta, tehdä jotain kivaa hetken mielijohteesta – eikä kolmen viikon päästä.

Kuulostaa utopialta? 

Ajanhallintamenetelmät, stressinhallintamenetelmät ja muut elämänhallintaa lisäämään pyrkivät työkalut on hyviä oikein käytettynä, mutta tietyssä tilanteessa niiden vaikutus on korkeintaan samankaltainen kun laittaisi sen laastaripaketin pienimmän laastarin avohaavan päälle. 

Ne voi toimia jonkin aikaa, joitain vuosia, ehkä kauemminkin, mutta jossain kohtaa joko huomaat, että et jaksa, et saa enää mitään kunnolla aikaiseksi (vaikka tekisit jatkuvasti tosi paljon), tai havahdut siihen, että liian usein on ahdistava olo. Tunnetta on usein kuvattu levottomuuden ja tyhjyyden yhdistelmäksi, lamaantumiseksi valintojen edessä, jumissa olemiseksi, peloksi ajan loppumisesta ja epämääräiseksi ahdistukseksi ja päämäärättömyyden kokemukseksi. Tai tilanteeksi, jossa kaikki huutaa sulle ohjeita yhtä aikaa, mutta et kuule yhtäkään kunnolla.

Kun pitäisi soittaa verotoimistoon, mutta on pakko ensin siivota vessa!

Meillä on kaikilla omat konstimme olon helpottamiseksi, sanotaanko näitä vaikka tässä välttelykeinoiksi. (Nettikaupat/Instastoorit/Netflix/Siivoaminen/Nettikirppikset/Urheilu/Tulevaisuudensuunnittelu kalenteri kädessä/Lukeminen/Uuden loputon opiskelu/Asioista puhuminen vain teoreettisella tasolla/Muiden ongelmista puhuminen, omien kohtaamisen väistely)

Veikkaan, että tunnistat tilanteen, kun pitäisi vaikka soittaa verotoimistoon, niin on yhtäkkiä pakottava tarve siivota vessa? Tai kirppiskamat on lajiteltava juuri kun olisi aloitettava vaikea keskustelu jonkun kanssa? Silloin kun tuntuu, että pitäisi tehdä jotain, mikä ei ole täysin omassa hallinnassa, lopputuloksesta ei ole tietoa eikä homman onnistumisesta varmuutta, on aina helpompaa tehdä jotain simppeliä, tuttua ja hetkellisen hallinnan tunteen tuottavaa. Harva haluaa heti kohdata ahdistustaan ilomielin. Tämä on täysin luonnollinen reaktio – ihminen välttää loppuun asti kaikenlaista kipua ja kärsimystä. Mutta: meillä on myös mahdollisuus valita ja vahvistaa ei-automaattisia reaktioitamme ahdistavaan oloon. 

Vaikka kuinka priorisoisit ja suunnittelisit, mutta teet vääriä asioita – tai upeita asioita liian paljon- homma ei toimi. 

“Do what you love” -tyyppisillä voimalauseilla buustataan ajatusta siitä, että kunhan rakastat, mitä teet ja teet intohimostasi työsi, tulet onnelliseksi. Intohimotyössä sitä vasta uupuukin! Olisi ihanaa tarjota ratkaisuksi yrittäjäksi ryhtyminen tai irtisanoutuminen ja sen pituinen se. En aio kuitenkaan niin tehdä, koska ratkaisu ei löydy siitä. 

absolutvision-82TpEld0_e4-unsplash

Sen sijaan haluan kysyä sulta kolme kysymystä:

  • Koska olet viimeksi ihan rehellisesti katsonut elämääsi ikään kuin ulkopuolisen silmin; Mihin suuntaan olet menossa jos jatkat samalla tavalla kuin tähän asti? 
  • Miksi teet niitä asioita, joita teet?
  • Tiedätkö, mikä sulle on kaikkein tärkeintä elämässä, miksi heräät aamuisin?

Uskon, että todella monet kiireiset ajattelevat – ainakin tiedostamattaan – että kuuluisa täysillä eläminen tarkoittaa mahdollisimman monen asian tekemistä. 

Mitä jos asia olisikin täysin päinvastoin?

Kaikki vaikutukset kertautuu, kumuloituu. Niin hyvät kuin huonotkin. Ajattele tämän hetken stressioireita, kiireen tuntua, ahdistusta ja kuvittele sitten sama vaikka viisinkertaiseksi. Tämä tulee tapahtumaan, ellet muuta jotain toiminnassasi. Ihmisellä on myös sellainen hauska ajatusvääristymä, että me kuvitellaan automaattisesti tulevaisuus valoisammaksi kun se on (tämä on toki tukenut hengissä selviämistä :), eli ajatellaan, että tulevaisuudessa on enemmän positiivisia kuin negatiivisia tapahtumia. Todellisuudessa niiden suhde on aikalailla sama kun tälläkin hetkellä.

Toisin sanoen: Mikään ei muutu, ellet muuta mitään. 

Mieti seuraavaksi hetki, kuinka hyvin sun tähän mennessä käyttämät tekniikat on toimineet esimerkiksi stressin, ahdistuksen ja ajanhallinnan kanssa? Jos ei kovin hyvin, suosittelen, että jatkat lukemista vielä.

Esittelen nimittäin seuraavassa maailman parhaan ajan- ja stressinhallintakeinon. 

Kuten kaikki jo tiedämme, informaatiotulva, joka ympäröi meitä, tekee meistä keskittymiskyvyttömiä. Tiedon määrää on mahdotonta hallita, ja siksi yhdeksi tärkeimmistä tulevaisuustaidoista on nimetty kompleksisuustaito. Se tarkoittaa, että vaikka maailmassa informaatiota on koko ajan enemmän, ajatus pysyisi silti selkeänä.

Eli, että ymmärtää, mikä on tärkeää ja mikä ei ja: mihin käyttää aikaa ja mihin ei.

Täysin itsestäänselvyys, vai onko?

Kysyn aiemmin kysymäni kysymykset uudestaan: 

  • Koska olet viimeksi ihan rehellisesti katsonut elämääsi ikään kuin ulkopuolisen silmin; Mihin suuntaan olet menossa jos jatkat samalla tavalla kuin tähän asti?
  • Miksi teet niitä asioita, joita teet?
  • Tiedätkö, mikä sulle on kaikkein tärkeintä elämässä, miksi heräät aamuisin?

Mä oon kuulunut auttamattomasti siihen porukkaan, joka uskoi, että tekemällä enemmän saan enemmän. Ja tämä on myös se viesti, jota me saadaan ympäristöstä koko ajan, huomasit sitä tai et. On tärkeä olla tehokas, aikaansaava, monipuolinen, tietää laajasti eri asioista, pyrkiä jopa täydellisyyteen kaikilla elämän osa-alueilla. Näitä odotuksia tuskin tarvitsee luetella?

Long story short: Kaikkein tärkein tajuaminen mulle on ollut se, että kaikkea mihin pystyy, ei tarvitse eikä kannata, tehdä.

Sen sijaan keskittymällä siihen, mikä on oikeasti merkityksellistä itselleni, ja peilaamalla kaikkia valintojani tähän, voin hyvin. Kun olen ymmärtänyt oikeasti mikä on kaikkein tärkeintä ja minkälaista elämää haluan elää, kliseistä tai ei: Koen eläväni täyttä elämää. Se tarkoittaa, että koen olevani oman elämäni ohjaksissa (sen verran kun se ylipäätään on mahdollista) ja mun ei tarvitse enää juosta jatkuvasti seuraavaa etappia kohti tai puntaroida, onko valintani oikeita. 

AINIIN, SE TÄRKEIN: EI OLE MUUTEN ENÄÄ KOKOAJAN KIIRE! 

On myös niin paljon helpompi sanoa ei. Ja toisaalta myös sanoa joo, koska tiedän mitä haluan.

Tämä säästää sekä aikaa että hermoja. On myös varmempi olo siitä, kuka olen ja tunne siitä, että elämässä on joku tolkku – toisin sanoen elämälläni on tarkoitus.

En aio kertoa valaistumistarinaa, jossa yhtäkkiä tajusin tämän ja BOOM, sen jälkeen kaikki on ollut upeaa. Näin ei ole, enkä tällaisiin tarinoihin usko. 

Vaikka kertavalaistumista ei ole luvassa, sä voit kuitenkin nyt heti istua alas, tai vaikka lähteä kävelylle ja kysyä itseltäsi nämä kysymykset:

  • Mikä sulle on kaikkein tärkeintä elämässä?
  • Mitä haluaisit, että sinusta muistetaan?
  • Mitä tekisit, jos sulla olisi vuosi elinaikaa jäljellä?
  • Mitä tekisit, jos sua ei pelottaisi se, että mitä muut sanoo tai onnistutko?
  • Millainen olisi ideaalimaailma?
  • Minkä puolesta olet valmis taistelemaan?
  • Millainen olisi täydellinen päivä?

Ota ensimmäinen kierros niin, että vastaat heti ensimmäisen mieleentulevan asian ja myöhemmin vaikka uusi kierros niin, että mietiskelet vastauksia kunnolla – tai kirjoitat tajunnanvirtaa liikoja analysoimatta. Kumpikin toimii!

Toivottavasti annat tälle harjoitukselle mahdollisuuden. 

Meri-Tuuli

P.S. Voit jatkaa elämän selkiyttämistä tilaamalla laatimani ilmaisen minioppaan Kolme askelta kohti omaa tarkoitusta tästä LINKISTÄ. Saat oppaan sähköpostiisi samantien.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s