Ei ole sun vika, että olet väsynyt.

Luitko Hesarin jutun naisten mielenterveyssyistä johtuvista sairauspoissaoloista?  Jutussa oli monta hyvää pointtia, kuten se, että monella elämänalueella painavat korkeat vaatimukset aiheuttavat uupumusta ja niihin tulisi puuttua.

Jutusta puuttui kuitenkin yksi tärkeä näkökulma. Se, mistä taipumus paineisiin/ tekemiseen kunnes uupuu/ ahdistukseen/  siihen, ettei uskalla ottaa riskejä, tulee.

Siitä, mitä pidetään ihmisjoukon yhteisesti jaettuina “sääntöinä” eli normeina pitäisi puhua mielestäni enemmän. Kuten esimerkiksi siitä, että:

– millaisin perustein elämänvalintoja kannattaa tehdä

– millaista on hyvä elämä

– mistä onnellisuus muodostuu

– mitä on menestys

Suomalaisena ja naisena meihin kohdistuu jo todella paljon normeja. Suomalainen nainen muun muassa

  • pärjää

  • jaksaa

  • ei näytä liikaa tunteitaan

  • on järkevä ja usein myös “hyvä jätkä”.

Lisäksi meihin vaikuttaa mm. lapsuudenperheestä tulleet normit, koulusta tulleet normit, työpaikan ja kaveripiirin normit. Jos miettisit läpi kaikki ympäristöt, joista olet normeja sisäistänyt ja miettisit, mitä sulta oletetaan, veikkaan että lista olisi aika pitkä.

Normit tulee esiin paineina ja kokemuksina, ettet ole tehnyt tarpeeksi/ oikeita asioita/ oikeaan aikaan/ oikealla tavalla.

Tuntuuko susta, että on asioita, joita sun PITÄÄ saavuttaa tiettyyn aikaan ja jos et ole saavuttanut, niin olet epäonnistunut tai ainakin outo?

kevin-jesus-horacio-644946-unsplash

Tai että: Olet tehnyt kaikki valinnat “by the book”, järkevästi, mutta elämä ei tunnu hyvältä? Sulla on työpaikka, asunto ja parisuhde. Tai jotkut näistä. Miksi silti elämä ei tunnu upealta ja hyvältä?

Mä ajattelen, että meitä on huijattu.

Mulla oli ainakin sellanen käsitys nuorena, että kun asiat X ja Y on hoidettu, niin sitten homma on valmis ja olen aikuinen ja onnellinen. Ihan kuin ne ulkoiset olosuhteet toisi pysyvän onnen! Pahimmassa tapauksessa vielä jonkun muun määrittelemät.

Hyvän esimerkin perinteisistä suomalaisista (konservatiivisista, järkevistä!) normeista antaa keskustelu, jonka kävin sukulaiseni kanssa muutama vuosi sitten. Lyhyesti: Hän kehuskeli, kuinka sukulainen X on menestynyt elämässä: Hänellä on ”oikea, järkevä” ammatti, oma talo ja auto. That’s it. Yritin varovasti kertoa, että itselleni juuri nämä asiat eivät ole tärkeintä elämässä, että arvomme on kenties hieman erilaiset.

Sukulainen suuttui ja sanoi, että: “Kyllä järkevällä ihmisellä on omistusasunto, hyvä ammatti ja auto”. Argumentilla ei siis ollut mitään perusteita. Näin vaan ON. Tarina saa mut ja varmaan sutkin puistelemaan päätään, että apua, eihän noin voi ajatella. Mutta voi. Ja mekin ajatellaan monista asioista näin. Ei kyseenalaisteta. Mutta toivottavasti uskalletaan opetella. Ja järkevyys… Noh, siitä toisen kerran. (Tai vähän jo nyt: Kuka määrittelee järkevän? Onko joku mitali, jonka saa kun on tehnyt vain järkeviä valintoja???)

  • Sulla on lupa haluta juuri niitä asioita mitä itse pidät tärkeinä

  • Sulla on lupa muuttua

  • Sulla on lupa muuttaa mieltäsi

  • Sulla on lupa oppia uusia taitoja

  • Sulla on lupa vaihtaa työpaikkaa

  • Sulla on lupa aloittaa alusta

  • Sä saat tehdä elämälläsi aivan mitä vaan, vaikka joku muu vastustaisikin.

Mä tiedän, että oot mun kanssa samaa mieltä. Sä ajattelet: “Kyllähän mä voin olla välittämättä näistä normeista, ja tehdä ja arvostaa mitä huvittaa.

Totta.

Mutta kuinka usein olet oikeasti miettinyt, miten paljon ympäristön asettamat normit on vaikuttaneet sun elämään?

Jotka aiheuttaa sulle paineita tehdä tiettyjä asioita.  Olla tietynlainen. Ne estää sua uskaltamasta edes haaveilla tietyistä  asioista, koska ne on sun mielestä tarkoitettu joillekin muille?

Voi olla, että ajattelet, että ei mulla ole mitään tällaisia paineita. Normit ja uskomukset on usein niin hyvin sisäistettyjä, että saatat luulla niitä omiksi ajatuksiksi. Tai jopa totuudeksi.

Kun sä oikeasti haluat elää elämää, jonka valinnat lähtee sinusta itsestäsi ja jotka tuo sulle tyydytystä ja iloa, sun täytyy ensin oivaltaa, mistä ne ajatukset, jotka kertoo sulle mitä sä voit ja mitä et voi tehdä, on tulleet.

Muuten helposti vain täytät toisten toiveita ja unelmia (esimerkiksi vanhempien tai jopa niiden vanhempien), ja ihmettelet, miksi ahdistaa tai et ole innostunut omasta elämästäsi  – vaikka olet toiminutkin niin “oikein” tai “järkevästi”. Tai: Entä jos oletkin toiminut päinvastoin, koska olet halunnut vastustaa vanhempiesi normeja? Ja silti ei tunnu hyvältä?

Oletko siis oikeasti miettinyt läpikotaisin, MIKÄ SINULLE ON TÄRKEÄÄ JA MIKSI? Mitä haluaisit tehdä kaikkein eniten? Mitä tekisit, jos voisit tehdä mitä vaan?

Niin monet aikuiset naiset edelleen ponnistelevat täysillä täyttääkseen mm. vanhempiensa toiveita  Ja uupuvat. Ja kokevat syyllisyyttä, kun eivät ole tehneet kaikkea niin kuin pitäisi. Vaikka olisi pitänyt jo!

              Se ei siis ole sun vika, että olet väsynyt.
               Tai että ahdistaa.
                  Sä olet pelannut niillä korteilla mitä sulle on annettu.

javier-allegue-barros-761133-unsplash.jpg

Mutta sä voit silti NYT päättää, että asiat muuttuu.

  • Sun ei tarvitse jaksaa, jos et jaksa.

  • Sun tarvitse havitella asioita, jotka koet että pitäisi olla saavuttanut iässä x.

  • Sun ei tarvitse päättää mitä aiot loppuelämäsi tehdä.

  • Sun ei tarvitse tulla valmiiksi.

Kukaan muu ei tiedä, mitä sinun kuuluu tehdä. Vain sinä voit tietää sen.

Se tuntuu upealta, kun pitkän epätietoisuuden jälkeen valkenee, että nämä ovat asioita, joita itse haluan tehdä. (Hallinnan tunne on muuten yksi suuresti ihmisen psykologiseen hyvinvointiin vaikuttava asia!)

Ainakin yhtä huojentava on se fiilis, kun pyytää apua omien mielen solmujensa avaamiseen tai muutoksen aloittamiseen. Et enää ole yksin, joku muu miettii asioita sun kanssa. Meillä on aivan liian usein (opittu) kuvitelma siitä, että yksin pärjääminen on hyvän/vahvan/terveen ihmisen mitta. I would call that BS! Sen jälkeen, kun ymmärsin, että voin antaa sitä enemmän, mitä enemmän itse saan tukea, elämäni on ollut täysin erilaista. Täysin yksin et pääse valitettavasti omia ajatuksiasi haastamaan.

Valmennuksessa pohditaan mm. seuraavia asioita:

  • Mitkä kaikki asiat ja ihmiset ja kokemukset on vaikuttaneet sun ajatteluun

  • Miksi usein kompastut samankaltaisiin ongelmiin, vaikka pyrit välttämään niitä

  • Mitä itse haluat elämältäsi ja miksi

Monissa valmennuksissa usein keskitytään vain tulevaisuuteen, esimerkiksi siihen, miten tulla onnelliseksi aktiivisella ihanne-elämän mielikuvaharjoittelulla tai kuinka kiitollisuutta harjoittamalla/positiivisella ajattelulla voit tulla onnellisemmaksi. Kuitenkin se, miten me ajattelemme nyt, on tulosta siitä, millaisia normeja ja uskomuksia olemme sisäistäneet ja millaisia menneisyyden kokemuksemme on- niitä ei voi ohittaa.

Juuri siksi haluan aloittaa valmennuksen aina siitä, että lähdetään ensin purkamaan asioita, jotka ovat tehneet sinusta sellaisen kuin nyt olet – jotta voit tiedostaa näiden asioiden vaikutuksen omaan ajatteluusi ja jatkossa rakentaa itsellesi sellaisen elämän joka perustuu OMIIN valintoihisi.

Ota yhteyttä, jos tunnet, että jonkun asian olisi muututtava.

merituuli@nowhere.fi

Rohkeutta ja inspiraatiota päivääsi toivoo,

Meri-Tuuli

15774682_10154362842767833_297517190856219671_o

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s