Mitä tehdä kun vituttaa?

Mitä tehdä kun vituttaa?
Sataa, kylmä, nuutunut olo, levoton, stressaantunut, väsyttää, epämääräinen ärsytys.

Joo kyllä tiedetään: d-vitamiinia, kirkasvalolamppu, urheilu, vihanneksia, unta, iloista seuraa, läheisyyttä, kiitollisuutta pienistä asioista.

Entä jos tuntuu, että haluaisi mennä lattialle makaamaan ja kiukutella ihan mistä tahansa. Kaikesta. Auttaako, jos joku sanoo, että älähän nyt viitsi, sullahan on kaikki ihan hyvin ja mene katsomaan miten kaunis on keltainen syksyn lehti?

Ei mua ainakaan.

Ensimmäinen fail: Jos tuntuu, että kyrsii, niin koskaan, ei koskaan auta jos joku vähättelee sun tunteita sanomalla, että “sullahan on kaikki hyvin”. Erittäin tärkeää. Silloin auttaja antaa viestin: “Sun omilla fiiliksillä ei oikeastaan ole mitään väliä, väliä on esimerkiksi materiaalisilla asioilla, kuten sillä, että sulla on kaunis koti tai hyvä työpaikka tms.” Enkä oikeastaan edes jaksa kuunnella, kun se ahdistaa mua, niin sanonpa vaan, että ei sulla ole mitään syytä kiukutella.

Opetus: Ihminen haluaa, että häntä kuullaan, arvostetaan kaikkine tunteineen, ja hän tulee nähdyksi kaikkine puutteineenkin. Jos kyrsii, niin silloin ei kaunis koti tai työpaikka auta.

Kyrsimys sijaitsee nimittäin ihan jossain muualla kuin ulkoisissa asioissa, noin suunnilleen 99% kerroista.

Ketutusta voidaan toki lähteä hoitamaan ulkoa sisään-periaatteella, se vaan ei valitettavasti toimi kuin pienen hetken laastarina. Esimerkkejä tästä tasosta: kaikki mielen kehittämät “ongelmat”, joista ärsytyksessä on muka kysymys, kuten: tukka on kamala, en voi tehdä asiaa x, koska ei ole sopivia varusteita, polvea kolottaa, maha on lihava-tyyppiset kelat.

Tässä tilanteessa olet täysin vakuuttunut siitä, että korjattuasi nämä asiat hyvä fiilis palaa.

Koko elämä voi mennä “korjatessa” näitä pikkuärsytyksiä, suorittaessa ja hoitaessa elämää “valmiiksi”, jolloin voit sitten vihdoin olla onnellinen eikä enää koskaan vituta! Yeah right, ja lehmät lentää? 🙂

Seuraava taso voisi olla prosessien taso: aletaan hoitaa elämää mielekkäämmäksi prosessien tasolla – siirrytään yksittäisistä ärsytyksen aiheuttajista suunnittelemaan hommat niin, että ei kompastuta kokoajan samoihin esteisiin ja ärsyynnytä. Esimerkkinä suunnitella aikatauluja viikko/kuukausi/vuosi etukäteen, järjestää aikaa mukaville asioille, levolle, urheilulle, syksyn lehtien tuijottelulle, uudesta inspiroitumiselle. Tai safkan tekemistä etukäteen, kodin järjestämistä niin, että kamat löytyy sieltä kiireessä, tai raha-asioiden haltuun ottamista niin, ettei kuumota aina meneekö kortti kaupassa läpi.

Tästä puhutaan työelämässä (onneksi!) jo enemmän, pyritään suunnittelemaan työympäristö ja omat työpäivät niin, että aika ei menisi edestakaisin sekoiluun ja silppuduunin hoitamiseen. Mutta mites työn ulkopuolinen elämä? Voisiko siihen suunnitella samanlaiset systeemit?

Esimerkki suunnittelutyökalusta työelämässä: Kirjaa ylös joka päiväksi kolme työtehtävää, jotka hoidat sinä päivänä. Unohda kiireellisyysjärjestys! Mieti, mikä on pitkällä tähtäimellä tärkeintä. EI kiireellisintä. Esimerkiksi: Mikä tuo sulle 10€, 100€ tai 1000€. Keskity tuhannen euron hommiin. Et saa tonnia käteen saman tien, mutta pitkällä tähtäimellä ne vie sua kohti isompia voittoja. Voisiko tätä työkalua käyttää työn ulkopuolisessa elämässä?

Pyrkimyksenä on siis ärsyyntymisen vähentäminen ja hommien smoothimpi rullaaminen.Kuitenkin, vaikka olisit hionut systeemit huippuunsa, levottomuus, ärsytys, ankeus ja jopa vitutus voi iskeä.

Jos oikeasti haluat helpottaa oloa, on uskaltauduttava  katsoa mikä on oikea ahdistuksen syy.

Kolmannessa tasossa syitä etsitään kääntämällä silmät sisäänpäin, eli tutkailemalla, mistä oikeastaan on kysymys. Tämä on yleensä se, mitä me kaikki yritetään juosta karkuun.

Syyttämällä huonoa tukkaa, paskaa kahvinkeitintä, myöhässä olevaa junaa, sadetta, idioottia pomoa jne. jne.

Löytääksemme ärsytyksen todellisen syyn, meidän pitäisi pysähtyä.

Ja se jo yksinään ahdistaa. Saati sitten se, että pitäisi kohdata se ahdistava asia. Ihminen on laiska ja mukavuudenhaluinen by nature. Emme halua kohdata kipua, myöskään psyykkisessä muodossa. Siksi on helpompaa suorittaa loputtomia askareita, ja ajatella, että kun ne on tehty, on aika olla onnellinen tai edes voida paremmin. Tai shoppailla uusia kamoja, joista tulee hetkellisesti parempi fiilis. Tai pimpata kotia, jossa voi (sitten kun se on täydellinen), istua rauhassa onnellisena. Tai fiksata mitä tahansa kehittelemäänsä epäkohtaa loputtomiin.

Tämä ajatusmalli ja toimintatapa on ymmärrettävä, koska tässä muodossa palkinto on kuviteltavissa, se on lähempänä ja se sen myötä tuntuu saavutettavalta.

Sen sijaan ajatus siitä, että istun hiljaa vitutuksen iskiessä ja annan kaiken mieleni suoltaman kuran tulla ja kuuntelen sitä ja kestän epämukavat tunteet, ei tunnu kovin houkuttelevalta. Sitä ei kuitenkaan kannata pelätä, ärsytyksen tai levottomuuden takana voi olla vaikka tarve tehdä jotain luovaa, tarve rikkoa rutiini jotenkin tai tarve lähteä bailaamaan kunnolla.Palkinto pysähtymisestä ja itsen kuuntelusta on kuitenkin todella paljon suurempi, kuin hetkellinen dopamiiniryöppy, mikä tulee vaikka uusista vaatteista tai jonkun pienen tehtävän suorittamisesta.

Varovaisesti uskaltaisin heitellä ilmoille muutamia tunnelmia, kuten rauha, tasaisuus, onnellisuus, läsnäolo, HELL YEAH I CAN DO THIS SHIT AND ALL THE SHITS-olotila 😀

Tätä pitää treenata usein. Syy, miksi aloin kirjoittamaan tätä postausta oli juurikin se, että olo on ollut muutaman päivän nuupahtanut, samalla levoton, ärsyyntynyt, mutta en ole halunnut pysähtyä kuuntelemaan sitä, mitä oikeasti nyt tarvisin. Pysähdyin, valaistuin taas vähän enemmän, ja haluaisin rohkaista sua tekemään saman.

DIY/ Mikä vituttaa? Taso II

-Listaa asiat, jotka ärsyttää tai ei toimi arjessa.

-Mieti niihin prosesseja, esim. Kauppalista viikoksi, suunnittelen aikataulun viikoksi kerrallaan (vs joka aamu), suunnittelen urheilut kalenteriin koko viikoksi, sitoudun yhteen uuteen inspiroivaan asiaan joka kuukausi & katson sen valmiiksi ja laitan kalenteriin, lähden kaikkialle 15 minuuttia aikaisemmin, käyn kalenterin realistisesti läpi=onko minulla luppoaikaa olemiseen loppuvuonna? Jos ei ole, puhelin käteen ja perumaan sovittuja menoja.

-Kirjasuositus: Anna Perho: Antisäätäjä.

DIY / Mikä vituttaa? Taso III

-Istu alas tai makaa

-Hengitä hetki

-Kuulostele ärsytystä, miltä se tuntuu kehossa ja missä?

Älä lähde analysoimaan tyyliin: vatsassa nipistää -> oonkohan syönyt jotain outoa

Vaan kuulostele: “Aha, vatsassa tuntuu tältä”

-Tarkkaile ajatuksia ikään kuin ulkopuolisena, voit myös ajatella, että ajatukset olisivat vaikka jonkun sun kaverin ajatuksia, mitä niistä silloin olisit mieltä, mitä kehottaisit tekemään, miten lohduttaisit, mitä epäilisit olevan niiden taustalla?

-Mitä tarvetta et pääse tyydyttämään nyt? Tarvitsisitko yksinoloa, rauhaa, seuraa, iloa, liikettä, hellyyttä, esillä oloa, kuuntelemista?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s